Taustaa

Kirjailija Star Brokmer istuu kirjoituskoneensa ääressä vanhassa ja koleassa linnassa jossain Englannin syrjäisillä nummilla. Eräänä synkkänä ja syksyisenä yönä paikalle saapuu kaksi murtovarasta Will ja Chris.

Siinä lähtökohta kuunnelmalle Oli synkkä ja syksyinen yö - eika paljon enempää juonesta ehkä auta paljastakaan. Monien näytelmäklassikoiden tapaan kyseessä on niukan henkilöjoukon kesken melko reaaliaikaisesti yhden yön aikana tapahtuva sanailu, jossa sosiaaliset naamiot riisutaan ja henkilöiden salaisuudet paljastuvat (ehkä). Pentti Kirstilä on kehitellyt tarinan varrelle monta nokkelaa yllätystä, olihan hän siihen mennessä kirjoittanut jo monta dekkaria.

Kirstilä (1948 - 2021) kirjoitti kuunnelman käsikirjoituksen Yleisradion ja Suomen dekkariseuran järjestämään vuoden 1986 jännityskuunnelmakilpailuun. Kilpailu tuotti järjestäjille runsaan sadon, sillä dekkariseuran ja Ylen asiantuntijoista koostunut raati löysi 430 ehdokkaan joukosta yllin kyllin esityskelpoisia käsikirjoituksia. Varsinaisille mitalisijoille Oli synkkä ja myrskyinen yö ei aivan yltänyt, mutta sai sentään kunniakirjan ja esityssopimuksen. Nimimerkki Stark Brokmerin (kuinkas muuten...) teksti erottui kanssakilpalijoiden supisuomalaisesta yleisilmeestä puhdashenkisellä brittiläisyydellä, mikä sai raadin arvailemaan nimimerkin takana piileksivän kirjoittajan kansalaisuutta.

Radioaalloilla Oli synkkä ja syksyinen yö kuultiin ensi kertaa 31.10.1987. Esityksen ohjasi Lars Svedberg (1945 - 2025), tuttu mies monien äänikirjojen lukijana, dokumenttien spiikkaajana tai vaikkapa Knallin ja sateenvarjon ohjaajana. Kirjailija Star Brokmeria esitti Yrjö Järvinen (1925 - 2020), Williä Jarno Hiilloskorpi (1939 - 2025) ja Chrisiä Marjatta Raita (1944 - 2007). Svedbergin [ja Jouko Turkan] luottonäyttelijä Järvinen oli erinomainen radioesiintyjä myös mm. Knallin ja sateenvarjon Sir Henrynä ja Linnunradan käsikirja liftareille Ford Prefectinä. Notkeakielisen Hiilloskorven muistetuin kuunnelmarooli lienee moottoriturpamainen urheiluselostaja Svedbergin ohjaamassa Elmossa (1977). Marjatta Raita on jäänyt kansakunnan muistiin Elisabeth Turhapurona.

Kuunnelman käsikirjoitus Yleisradion arkistosta. 

Kuunnelman toteutti teknisesti Raija Munck-Lagus ja Tuula Sinisara. Produktion järjestäjänä toimi Helina Pekkanen.

Helsingin Sanomien armoton kuunnelmakriitikko, legendaarinen Jukka Kajava (1943 - 2005) kirjoitti esityksestä harvinaisen myönteisen arvion. Tekijäensemble tekeekin Svedbergin johdolla hyvää työtä. En yhtään ihmettele, että juuri Kirstilän kuunnelma valittiin kuunnelmakilpailun voittajan, Hannu Peltosen Ääniä hiljaisuuden keskellä -kuunnelman ohella tuoreeltaan Ylen Tallennepalvelun C-kasettijulkaisuihin. Jälkikäteen kuunneltuna sekä Peltosen että Kirstilän käsikirjoituksista ohjatut esitykset edustavat ehdottomasti kilpailun parasta satoa.

Tammikuussa 2001 päivätyssä kirjeessä Kirstilä kertoi vastaanottajalle ihailleensa nuorena näytelmäkirjailija Harold Pinteriä. Paljon yhteistä Kirstilän kuunnelmasta ja Pinterin teksteistä löytyykin: brittiläisyys, älyllinen huumori, nokkela dialogi, henkilöhahmojen tiivis ja moniulotteinen vuorovaikutus. Onkin helppoa kuvitella kirjailijan rakentaneen Synkkää ja syksyistä yötä juuri Pinterin oppien mukaan.

Minulle kuunnelmat ovat aina olleet minulle kiinnostuksen kohde ja intohimo. Jo polvenkorkuisena kuuntelin äänikirjoja ja kuunnelmia kirjastosta löytyneiltä C-kaseteilta. Lukemisen ohella kuunnelmat jättävät parhaiten tilaa mielikuvitukselle. Syksyisen yön kuuntelin ensi kerran joskus teini-ikäisenä Ylen julkaisemalta C-kasetilta. Myöhemmin olen kuunnellut sen lukuisia kertoja niin kirjaston CD-levyltä kuin Yle Areenastakin. Toisin kuin monet muut nuoruuden taide-elämykset, se on säilyttänyt vaikuttavuutensa läpi vuosien. Ajatus teatteriversiosta pulpahti mieleeni 2010-luvun alussa ja onkin harmi etten saanut produktiota käyntiin jo kirjailijan elinaikana. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Pinter kuuluu myös omiin nuoruuden ihanteisiini. Olen ohjannutkin häneltä yhden näytelmän: Syntymäpäiväjuhlat. ("Miksi kana kulki tien yli?" ). Kenties sen ja muutaman kuunnelmadramatisoinnin tehtyäni olen valmiimpi astumaan Star Brokmerin maailmaan. Teoksen äänellisen kerronnan muokkaaminen visuaaliseen asuun on todella mielenkiintoinen prosessi, josta siis kesän aikana lisää. Vuonna 2001 Kirstilä arvioi tekstinsä viehättävällä tavalla vanhanaikaiseksi. Mielestäni siinä on paljon ajatonta ja kiinnostavaa vuonna 2026.

Lähteet: Ruumiin kulttuuri (4/86), Helsingin Sanomat 31.10.1987, Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkisto, Paavolainen: Turkan pitkä juoksu, Gaudeamus 1987. CD-tallenne, Ylen tallennepalvelu.