Pentti Kirstilä, dekkarikirjailija

Pentti Kirstilä kirjoitti yli 20 kirjaa. Kuva: Petri Tuominen.

Oli synkkä ja syksyinen yö -radiokuunnelma ensiesitettiin vuonna 1987. Kirstilän esikoisteos Jäähyväiset rakkaimmalle ilmestyi kymmenen vuotta aikaisemmin vuonna 1977. Esikoiskirjailijaa luonnehdittiin sanomalehtihaastattelussa hiljaiseksi, ruokaa ja elokuvia harrastavaksi kulttuuritoimittajaksi. Esikoisdekkarinsa hän kirjoitti vapaa-ajallaan lauantai-iltapäivisin (kolmeen kertaan) ja joutui etsimään sille kustantajaa muutaman vuoden. WSOY:n löydyttyä alkoi kirjoja tulla vuosittain. Kirstilän urallaan saamiaan tunnustuksia olivat muun muassa kaksi Suomen dekkariseuran myöntämää johtolanka-palkintoa vuoden parhaasta dekkarista. Helsingin Sanomien muistokirjoituksessa Kirstilän todetaan olleen 1980-luvun merkittävimpiä dekkaristeja ja jäävän historiaan suomalaisen poliisiromaanin kehittäjänä.

Jo esikoisromaanissa onkin mukana hänen tunnetuin henkilöhahmonsa, elämäänsä leipiintynyt ja yksinäinen rikoskomisario Hanhivaara (joka ei esiinny kuunnelmassa eikä näytelmässämme).  "Hanhivaaralla on kyynisiä ja sarkastisia huomautuksia, mutta perusluonteeltaan hän on romantikko. Voisin melkein allekirjoittaa itsestäni samat sanat”, Kirstilä kertoi Helsingin Sanomille vuonna 1997.

Kirstilän esikoisdekkarista on otettu useita painoksia. Kuva: Petri Tuominen.

Hänen ensimmäinen lukemansa dekkari oli Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut. Kirjan nerokkuus ei nuorelle koululaiselle heti auennut, koska hän jätti lukematta kirjan lopussa olevan liitteen, jossa Christie paljastaa punomansa nerokkaan loppuratkaisun. Se oli “täydellinen esimerkki salapoliisiromaanin perusajatuksen täydellisestä väärinymmärryksestä”, kuten Kirstilä itse muotoili. Esikoisdekkarin rakenteessa Christien teoksen vaikutus näkyy. Ja samalla kirjoittajan tietoisuus dekkarien ominaispiirteistä. “Pentti Kirstilä on tehnyt dekkarin dekkarista ja kulkenut tämän tien lähes virheittä loppuun- kerralla”, kirjoitti toimittaja Matti-Esko Hytönen esikoisteoksen arvostelussa.

Riksin sarjassa ilmestyi 1950-luvulla useita Agatha Christien dekkareita. Hienoista kansikuvista vastasivat tuolloin taitavat ammattitaiteilijat. Kuva: Petri Tuominen. 

Kirstilän aloittaessa dekkaristina 1970-luvun lopulla, uusia kotimaisia dekkareita ilmestyi vähemmän kuin nykyään ja kirjallista kenttää hallitsi yksinvaltiaana Mauri Sariola. Kirstilän toisen kirjan Jäähyväiset ilman kyyneleitä (1978) arvostelija ilmoitti sijoittavansa rahansa Kirstilään, jos alan Suomen mestaruudesta kilpailtaisiin. Hornalinnan perilliset - kirjassa (1980) Timo Kukkola sen sijaan vierasti kirjailijan tunnuspiirteitä: ironista sanailevaa huumoria ja irvokkaita yksityiskohtia. Mielestäni juuri nämä ominaispiirteet erottavat Kirstilän edukseen aikalaisistaan. Hänen tyylissään on lennokkuutta, älyä ja särmää - ja se näkyy teatterilavallakin.

Tätä juttua ei ole työstetty tekoälyllä. Oli synkkä ja syksyinen yö -näytelmän ensi-ilta on Raision teatterissa 22.8.2026. Lisätietoja: Oli synkkä ja syksyinen yö - Raision Teatteri

Lähteet:
Lajityypin mies. Helsingin Sanomat 4.6.1978. Toim. Markku Luoto.

Murhan esteetikko. Helsingin Sanomat 16.4.1977. Toim. Esko Lukkari
Nykydekkareissa aitoja ja jäljitelmiä. Helsingin Sanomat. 8.7.1977. Toim. Matti Esko Hytönen. 

Hanhivaaran näköinen mies. Helsingin Sanomat 1997. Toim. Ilse Rautio.
Jännitysnovellin syylliset ja syyttömät. Helsingin Sanomat 30.8.1985. Toim. Vesa Karonen
Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat. 11.8.2021. Toim. Pertti Avola.
Timo Kukkola: Hornalinnan perilliset. WSOY 1980. S. 198-199.
Pidättekö dekkareista. Kirjastopalvelu 1985. Toim. Kai Ekholm ja Jukka Parkkinen. ss. 163-171.