Enskaviikolla

Vas. Petteri Takkinen, Pauliina Laaksonen ja Hanna Mehto.

Nyt se on käsillä! Kauan odotettu ENSI-ILTA VIIKKO!

Olo tuntuu epätodelliselta, sillä harjoitusaika on kulunut hämmentävän nopeasti. Huhti-toukokuussa aloimme käydä läpi  mitä kohtauksissa tapahtuu ja treenata niitä. Kesäkuussa otimme mukaan läpimenot. Elokuun alkuun mennessä perusratkaisut oli tehty ja nyt olemme keskittyneet kokonaisuuden viilaamiseen. Detaljit pitää saada minttiin ja kokonaisuudessa rytmit kuntoon, niin ettei esitys laahaa tai laukkaa. 

Tänään maanantaina saamme tärkeää palautetta, kun Raision teatterin jäsenet tulevat katsomaan läpimenon ja kertomaan mielipiteensä, ehkä tulkintansakin. Jäsenkatselu tulee juuri oikeaan aikaan, koska a)  alan olla ohjaajana esityksen suhteen jo hieman sokea b) torstain läpimenossa yleisön läsnäolon tarve tuntui jo (vaikka se sitten toisaalta olikin aivan erinomainen). Teatterihan on kontaktilaji katsojan ja näyttelijän välillä. Vasta yleisön keskittynyt hiljaisuus ja sen reaktiot lavan tapahtumiin todella tekevät esityksen. ''

Kirstilä teksti on paitsi jännitysnäytelmä, myös satiirinen komedia epätodennäköisen kolmikon kohtaamisesta yhden yön aikana. Keitä henkilöhahmot ovat ja mitä tapahtuu seuraavaksi? Pidän siitä että Kirstilän teksti paljastaa paljon, mutta jättää asioita myös katsojan pohdiskeltavaksi. 

Olen tässä blogissa paljon pohtinut Synkän taustoja, yrittäen välttää juonipaljastuksia kuin murtovaras lain sormea. Suhteeni Kirstilän tekstiin onkin huomattavasti syventynyt prosessin aikana. Olen tutkinut tekstiä sen historiaa vasten, kuunnellut työryhmän ajatuksia siitä ja samalla löytänyt siihen paljon henkilökohtaisia kulmia omasta elämästäni. Taiteilijana näen sen kirjailijakuvauksen täynnä hykerryttäviä oivalluksia, oivaltavaa satiiria taiteen tekemisestä. Mutta yleisemmälläkin tasolla, esimerkiksi tyhjentäessäni treenien lomassa edesmenneen isäni taloa, ovat Star Brokmerin linnan arvoesineet käyneet usein mielessä. Mikä on materian merkitys ihmisen elämässä? Millaisista asioita onnen tunne koostuu? Miten menneet tapahtumat vaikuttavat meihin tässä ja nyt?

Onko taide varkautta vai varkaus taidetta? Vai onko lasissa vain liikaa konjakkia? Kuva: Urpo Helenius.

Tietenkään teatteriesitys ei ole mikään vain yhdellä tavalla koottava palapeli, jonka voi kokea vain tekijöiden tarkoittamalla tavalla. Viime kädessä jokainen katsoja peilaa esitystä omaa elämäänsä vasten ja löytää sieltä juuri häntä itseään koskettavia asioita. Aika siis näyttää millaisia asioita jäsenkatselun yleisö nostaa esiin. Paljastuuko esityksestä tekijöillekin vielä jotain uutta?

Tämän postauksen työstämiseen ei ole käytetty Tekoälyå. Oli synkkä ja syksyinen yö ensi-illassa 22.8.2026. Lisätietoja Raision teatterin nettisivuilta.