Takapiruna Pinter

Oli synkkä ja syksyinen yö. Vas. Hanna Mehto, Petteri Takkinen ja Pauliina Laaksonen. Kuva: Urpo Helenius. 

Eräs elokuinen ilta. 

Saavun väsyneenä kotiin läpimenon jälkeen ja selaan Youtubea. Se heittää kaiken muun ohessa silmille kohtauksen mustavalkoisesta elokuvasta, jonka olen nähnyt joskus kauan sitten. Katson trailerin ja päässäni leimahtaa. Asetelmassa ja tunnelmassa on jotain tuttua, ei yksi yhteen, mutta perimmältään. 

Elokuva on The Servant (Palvelija) ja sen on ohjannut Joseph Losey vuonna 1963. Käsikirjoituksen on tehnyt arvostettu näytelmäkirjailija Harold Pinter aivan toisen kirjailijan [Robin Maugham] alkuperäistarinan pohjalta. Olen nähnyt elokuvan viimeksi ehkä vuonna 2013 ohjatessani Pinterin Syntymäpäiväjuhlia Teatteriryhmä Maneeriin. Siitä on kuitenkin jo aikaa. Tähän asti elokuva on ollut minulla autuaasti unohduksissa. Nyt se alkaa palautua mieleen. Ehkä se on ollutkin jossain alitajunnassa. Ihmismieli on kummallinen. 

Sarah Miles, Dirk Bogarde ja James Fox elokuvassa Palvelija.

Alan teoretisoida, että se on ehkä ollut myös Pentti Kirstilän mielessä, kun hän on ideoinut Synkkää Yleisradion kuunnelmakilpailuun. Ei tietenkään pelkästään, sillä meidän kirjoittajien tekstit kun ovat aina synteesejä monenlaisesta. Kirjailija Matti Pulkkisen muistan luonnehtineen romaania siaksi, joka on ahtanut sisäänsä kaikenlaista, miksei sama pätisi omalla tavallaan myös näytelmiin ja kuunnelmiin. Kirstilä mainitsee kuunnelmassa esimerkiksi John Fowlesin Neitoperho- romaanin (josta näytelmässä lisää). Tavallaaan juttu kuuluu myös yhden yön ryyppäysdraamojen kaanoniin.

Kirstilä mainitsee Pinterin Synkkää käsittelevässä kirjeessä TV2:n Juha Rosmalle maaliskuussa 2001.  Kirstilä kirjoittaa ihailleensa Pinteriä nuoruudessaan 1960-luvulla. Lehtijutussa 1970-luvulla Kirstilä kertoo katselevansa iltaisin paljon elokuvia. Onko mahdoton ajatus, että hän olisi Palvelijan käynyt jossakin katsomassa? (Harmi, etten ehdi nyt kaivaa mistään elokuvan suomalaisia esitystietoja.) Pentti Kirstilä ei ole enää asioita kieltämässä tai vahvistamassa, joten tämä kaikki on tietenkin vain spekulaatiota. On  Kirstilä toki voinut nähdä teatterissa Pinterin näytelmiä. Nykyään Pinteriä esitetään suomalaisessa teatterissa harmillisen vähän.

Harold Pinter 1930-2008

Joka tapauksessa olen ohjatessani ollut tunnistavinani ns. pinteriläisyydet. Tauot ja hiljaisuus, komedian ajoitus, provokatiivinen kuvasto, nokkela dialogi, kaksimielisyydet, ivat ja uhat. Taistelua sanan ja tilan hallinnasta. Kielen käyttö pilkan ja rangaistuksen välineenä. Missään tapauksessa Synkkä ei kuitenkaan ole pelkkää Pinteriä, ehkä enemmänkin kirstilämäistä parodiaa hänestä? Luulenpa että Kirstilällä on ollut hauskaa kuunnelmaansa kirjoittaessaan. Toivon että on ollut. Ainakin hän palasi tarinan pariin vielä 1990- ja 2000-luvuilla. 

Päätän mennä nukkumaan. Kohta treenataan taas. 

Katsokaa Palvelija. Itse ainakin katson uudestaan, kunhan ensi-ilta on ohi. 

P.S. Törmäsin yhteen kollegaan ja hän kertoi, että Pinter oli myös komisario Morsen luoneen Colin Dexterin lempikirjailijoita. Ilmankos nuori Morse sarjassa onkin nähty tästä vinkkejä. 

Tämän postauksen työstämiseen ei ole käytetty Tekoälyå. Oli synkkä ja syksyinen yö ensi-illassa 22.8.2026. Lisätietoja Raision teatterin nettisivuilta. 

Lähteet: 
Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkisto
Matti Salo: Joseph Losey - Vainottu muukalainen. Like 1989. s. 61-68. 
Murhan esteetikko. Helsingin Sanomat 16.4.1977. Toim. Esko Lukkari