Miten kuunnelmasta tulee näytelmä

Oli synkkä ja syksyinen yö, Raision teatteri. Harjoituskuvassa Petteri Takkinen (Star Brokmer) ja Will (Pauliina Laaksonen). Kuva: Urpo Helenius.

Oli synkkä ja syksyinen yö on suunnilleen viides kuunnelman "näyttämöintini ". Aikaisemmin olen kääntänyt teatterin kielelle Noita Nokinenää ja Knallia ja sateenvarjoa. Ne olivat sarjoja; Synkkä on ensimmäinen niin sanotun pistekuunnelman dramatisointi.  Taidemuotona kuunnelmaa väheksyttiin pitkään eräänlaisena teatterin tai elokuvan sokeana pikkuveljenä tai pikkusiskona.  Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaan kyse on kahdesta erilaisesta draamalajista, joissa on erilaiset lainalaisuudet ja mahdollisuudet. Kuunnelmassa kuuntelija visualisoi kuulemaansa, teatterissa katsoja tulkitsee näkemäänsä. Teatteriesitys on ainutkertainen, subjektiivinen katsojakokemus. Kuunnelma on pysyvä tallenne, joka voi kuunnella yhä uudelleen. 

Tekijänä minua kiinnostavat erilaisten ilmaisumuotojen eroavaisuudet.  Kuunnelman teatterillistamisessa lähtökohtana on kaiken konkretisointi. Siinä missä esimerkiksi joissain Niskavuori-näytelmissä on valmis traditio, jonka päälle tekijä voi rakentaa, kuunnelman näyttämöinnissä koko juttu pitää ikään kuin keksiä uudestaan. Vihjeitä on siellä täällä, mutta henkilöiden ilmeet, eleet, liikehdintä, mitä huonekaluja ja esineitä lavastukseen kuuluu -  kaikki sellainen pitää kehitellä valmiiksi näyttämölle. Minkä myötä kuunnelman tarina saa väistämättä uusia tasoja ja merkityksiä. 

Will (Pauliina Laaksonen), Star Brokmer (Petteri Takkinen) ja Chris (Hanna Mehto). Kuva: Urpo Helenius.

On ollut kiinnostava havainto, että teatteri on kerrontamuotona tietyllä tavalla eeppisempi (suurellisempi ja merkityksellisempi) kuin kuunnelma, mikä johtuu juuri siitä että se on konkreettisempi. Teatteriesitys ei voi olla pelkkää nokkelaa sanailua, vaan mukana pitää olla myös toimintaa ja painokasta hiljaisuutta. Tapahtumia kuvataan kuin laajemmasta kuvakulmasta, jolloin ilmeet ja eleet paljastavat henkilöhahmoista uusia puolia. Sitä paitsi aika kulkee näyttämöllä hitaammin ja henkilöiden matka alusta loppuun tuntuu pidemmältä.. Moni asia aukenee nyt ihan uudella tavalla: mikä oïkeastaan on Neitoperho-romaani, johon kuunnelmassa vain ohimennen viitataan, ja minne tämän sivupolun tutkiminen johtaa? Kuunnelmaa "näyttämöidessä" täytyy jatkuvasti karsia, laventaa ja tulkita. 

Star Brokmer (Petteri Takkinen)

Kuuntelijan kannalta tällainen tietysti myös sulkee ovia. Kuuntelijan vapaus kuvitella kaikki mielensä mukaan on mennyttä.  Lavalla on enää yksi, työryhmän jäsentämä tulkinta. Kaikki eivät tämän vuoksi pidä kuunnelmien teatteriversioista, vaan haluaa säilyttää omat mielikuvansa. Minä olen oppinut Kirstilän tekstistä niin paljon uusia asioita, että matka on ollut ehdottomasti kokemisen arvoinen. Varsinkin kun näyttelijät ja koko työryhmä ovat tuoneet oman panoksensa mukaan. Moniin hahmoihin on löytynyt näkökulmia ja piirteitä, jollaisia en etukäteen osannut ajatella, mutta jotka tuntuvat nyt täysin itsestään selviltä. Mielestäni hyvä sovitus säilyttää kirjailijan hengen, mutta saa lisää väriä tekijöiden työstä. Ohjaajana on saanut treeneissä yllättyä monta kertaa.

Toivon että esitys yllättää jatkuvasti myös katsojan.

Tämän tekstin työstämiseen ei ole käytetty tekoälyä. Oli synkkä ja syksyinen yö -näytelmän ensi-ilta on Raision teatterissa 22.8.2026. Lisätietoja: Raision teatteri